Suomalainen elokuva

Suomeen elokuvateollisuus tuli jo 1900-luvun vaihteessa ja muun maailman tapaan ensimmäiset suomalaiset elokuvat olivat dokumenttielokuvia ja näytelmiä. Kuuluisin näistä uranuurtajista lienee ollut Oskar Aaltonen, joka kiersi elokuvia esittämässä jo vuonna 1899 ja hänen kiertueensa kattoi koko Suomen. Varsinaisia elokuvastudioita maahamme syntyi vasta 1930-luvulla ja 40-luvulla elokuvissa käytiin jo suurin joukoin ja parhaat elokuvat saavuttivat miljoonan katsojan määrän. Suomalainen elokuva eli kulta-aikoja sodan jälkeisen vuosikymmenen, kunnes kaupungistuminen alkoi toden teolla ja televisio valtasi olohuoneita. Elokuvateatterit eivät ole koskaan olleet Suomessa mitään pitkän ajan rahasampoja, vaan hyvienkin vuosien jälkeen on tullut vaikeita aikoja ja isotkin elokuvateatterit ovat joutuneet lopettamaan, tullakseen taas uusien ostettavaksi. Monessa suomalaisessa pikkukaupungissa oli vielä 60- ja 70-luvulle tultaessa useita elokuvateattereita, mutta viime vuosikymmenten kehitys on lopettanut näistä useimmat ja nykyään on hyvä, jos elokuvateattereita on yksi per paikkakunta.

Studiot syntyvät

Ensimmäinen isompi suomalainen elokuvastudio, jolla oli tärkeä rooli suomalaisen elokuvateollisuuden kehityksessä, oli 1919 perustettu Suomen Filmikuvaamo, josta 1921 syntyi Suomi-Filmi. Suomi-Filmi teki historiansa aikana noin 160 pitkää elokuvaa ja hallitsi koko 1920-luvun Suomen elokuvamarkkinoita. 1930-60-luku oli vielä Suomi-Filmille hyvää aikaa lähinnä ohjaaja Valentin Vaalan 39 elokuvan ansiosta. Suomi-Filmin viimeinen elokuva oli Tulitikkuja lainaamassa 1980. Suomi-Filmin elokuvien esitysoikeudet ovat nykyään Kansallisella audiovisuaalisella arkistolla. Suomi-Filmin rinnalla syntyi 30-luvulla Suomen Filmiteollisuus. Sitä johti Toivo Särkkä ja siinä missä Suomi-Filmi oli kevyempiä tuotantoja tekevä studio, Särkän studiot tuottivat maalaismaisempia elokuvia ja sarjatuotantoa.

Suomalaiset elokuvat

Vuonna 1934 Risto Orko ohjasi elokuvan Siltalan pehtoori, joka sai miljoonan katsojan katsomaan elokuvaa. Siihen aikaan Suomen väkiluvun ollessa noin neljä miljoonaan, se tarkoittaa että joka neljäs suomalainen näki elokuvan.

Julkinen elokuvatuki

Suomessa lähes jokainen elokuva saa julkista tuotantotukea ja tästä rajoituksesta päättää varsin useasti omalta osaltaan Suomen elokuvasäätiö. Suomen elokuvasäätiö perustettiin 1969 ja sen tarkoituksena on ollut edistää ja kehittää suomalaista elokuvakulttuuria sekä täällä kotimaassa että ulkomailla. Se tukee sekä elokuva- että ohjelmatuotantoa kuin myös elokuvien levittämistä. Sen taustalla suurena vaikuttajana ja mahdollistajana on Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö. Esimerkiksi vuonna 2014 ministeriö jakoi sille 26,5 miljoonaa euroa, josta 22,5 miljoonaa jaettiin elokuva- ja televisiotuotantoihin ja jakeluun. Lasten ja nuorten elokuvakulttuurin kehittäminen sai reilun miljoonan ja muuten säätiö käytti 2,2 miljoonaa elokuvakulttuurin edistämiseen ja erilaisilla festivaaleilla näkymiseen kansainvälisesti. Valtio vastaavasti saa elokuva-alalle myönnettävän rahan Veikkauksen tuloista taiteen edistämisen -momentilla.

Jussi patsaat

Suomalainen elokuva-alan palkinto Jussi, perustettiin jo 1944. Palkinnoista päättää elokuva-alan ammattilaisten yhdistys Filmiaura. Jussi patsas on Ben Renvallin suunnittelema kipsinen pohjolaismiestä esittävä patsas ja se on lajissaan yksi Euroopan vanhimmista palkinnoista. Se on tiettävästi Euroopan vanhin kansallinen elokuva-alan palkinto. Brittien Bafta aloitti vasta 1947 ja ruotsalaiset oman Guldbaggensa 1964. Ensimmäiset vuodet Jussi patsaat olivat kiertopalkintoja, kunnes 1950 niitä alettiin jakaa henkilökohtaisiksi palkinnoiksi. Nykyään suomalainen elokuva saa palkinnon vuosittain 15 eri kategoriassa. Jussi-voittajien valinta tehdään kahdessa vaiheessa. Ensin 16 hengen asiantuntija raati valitsee kolme ehdokasta jokaiseen kategoriaan ja toisessa vaiheessa Filmiauran noin 260 henkilöä äänestävät Jussi voittajista. Vaikka Jussi gaala nykyään televisioidaan niin tämä palkintojen jakotapa ei ole kaikille ollut välttämättä aivan selkeä.